24 November 2014

30 years old & still alone


Yksin ja 30-vuotias

Tässä tuli heti tunnustettua olevani 30-vuotias. Usein tätä joutuu ihmisille toistamaan ja todistelemaan että ikää todellakin on jo tuon verran. Näytän useimpien mielestä ikäistäni nuoremmalta. Tietenkin se on joillain osin tässä vaiheessa elämää kiva että vielä luullaan nuoremmaksi. Tosin taas kun ikää on kumminkin jo kertynyt tuon verran minulta myös odotetaan paljon. Pitäisi jo olla ura luotuna, koti ostettuna autoineen, aviomies ja lapsia ja mitä kaikkea muuta... Mitä nyky-yhteiskunta ja kaikki odottavat.

Minun perheeseeni kuuluu minä, kyllä vain minä

Tietenkin vanhemmat ja sisarukseni kuuluvat perheeseeni ja heidän puolisonsa jne. Mutta tässä ydinperheessä en ole kuin minä. Asun yksin omassa pienessä kerrostaloasunnossani, joka on vuokra-asunto. Sain äskettäin maksettua autoni viimeiset lainaerät, eikä se ole uusinta mallia. Vakituisessa palkkatyössä käyn. Ei ole lapsia tai eäimiä, entisistäkään suhteista. Nykyisiä suhteita ei ole ollut aikoihin (varmaan 3vuoteen), eikä aviomiestäkään. No sanottakoon, olen 30 ja omistan auton, minulla on vakkarityö ja katto pään päällä. Ja tulen toimeen hyvin yksinäni, kaikin tavoin. Olenko istten liian tottunut olemaan yksin?

Miksi olen vielä yksin

Kuulen tämän kysymyksen aivan liian usein, olen 30-vuotias, miksi ihmeessä olen vielä yksin. Onko vika minussa, etten kelpaa kenellekään vai muissa, että olenko liian ronkeli. En osaa tähän itsekään vastata. Kovasti olen kyllä koittanut miettiä. Ehkä se oikea ei ole vielä tullut vastaan? Tai on tullut, enkä huomannut ja tilaisuus meni jo.. Uskon että kyllä huomaan kun se oikeaa tulee vastaan. 

En halua olla yksin

Haluan kyllä miehen, lapsia, sen talon ja kaiken mitä siihen kuuluu. Tahdosta ei ainakaan ole kiinni. Tuntuu että aika kohta loppuu, jos en näitä nyt pian hanki ja ota tyyliin ensimmäistä vastaantulijaa, jäänkö loppuiäksi yksin?

Olenko ihan yksin

Välillä tuntuu että olen maailman ainoa 30-vuotias joka on vielä yksin. Ei ole edes sitä toista puoliskoa, edes poikaystävänä.  Tosi monet ystävät ovat naimisissa, osa jo toistamiseenkin menossa. Ja lapsia on heille kertynyt jo toista ja kolmattakin. Tuntuu että oma elämäni junnaa vain paikoillaan. 
Toki on perhe ja ystävät. Mutta iän myötä aina vähemmän tulee oltua yhteydessä näihin, ainakaan tavattua. Etenkin ystävillä alkaa olemaan jo omat perheet ja muut kiireensä, eikä useinkaan ole aikaa sinkkuystäville.

Mielummin yksin kuin yhdessä yksin

Tämä lausahdus on niin totta. Olen huomannut monasti olevani suhteessa, jossa tuntuu että olen kuitenkin yksin. Eikä tämä ole se oikea minulle. Päätin etten tämmöisiin tuhlaa omaa enkä sen toisen aikaa. Mielummin olen yksin siihen asti, kunnes oikeasti kolahtaa. Mutta mietin jo, jäänkö ikuisesti yksin, jos on liian valikoiva. Vaihtoehdotkin vähenevät koko ajan mitä enemmän ikää tulee. Ja niinkuin aiemmin mainitsin monet lähtevät tässä iässä jo toiselle kierrokselle. 

Mikä yksinäisyyden parantaa

Huomaan kuluttavani päivät toisen perään samaa kaavaa. Nukun, herään töihin, ehkä urheilen, olen kotona yksin, kunnes tulee taas nukkumaanmenoaika.. ja kaava alkaa alusta. Välillä tuntuu että kohta jo erakoidun tänne. Toki  saan paljon mielenkiintoa elämääni harrastuksistani, mm. urheilu, muoti ja kokkailu. Mutta tuntuu että jotain puuttuu, jotain tärkeää.. Joka toisi elämääni uuden merkityksen.

Tästä näkee jo vastauksen, älä erakoidu kotiin vaan mene ihmsiten ilmoille ja liiku, tapaa uusia ihmisiä. Mutta tämäkin on nykypäivänä vaikeaa, kuka haluaa yksin mennä baareihin (jos edes haluaa mennä sinne), tai matkustelemaan ym. Mielummin jää vaikka yksin kotiin. Urheillessa toki voisi ihmisiä tavata. Nykyään ihmiset vaan tuntuvat olevan niin omissa ooloissaan, eikä missään nimessä haluta jutella tuntemattomilla. Suomalaisille on tärkeää se oma reviiri. 

Sosiaalinen media ja yksinäisyys

Täällä internetin syövereissä ei ainakaan koskaan ole yksin. Täältä voi lyötyä samanhenkisiä ihmisiä tai ylipäätään mitä vaan. Joten olen kokeillut jopa nettideittailuakin. Sopii nykyiseen kiireen sävyttämään elämään, että vaikka ruokatauolla voi naputella puhelimella eri deittiohjelmia, ja katsoa löytyisikö mieleistään kumppania. Kyllä, olen tätäkin kokeillut. Tähän mennessä tuloksetta, ketään en ole ainakaan vielä rohjennut tavatakaan. Tälläisiä ohjelmia voisi muuten olla että voisi hakea samanhenkisiä kavereita. Iän myötä hekin vähenevät monestakin syystä, joten ehkä joku on jo jossain tämän keksinyt. Itseasiassa myös tämän takia perustin tämän blogin, jotta löytyisi saman henkistä juttuseuraa. Toivon että voin jakaa tänne asioita, ja tästä tulisi vastavuoroinen paikka, mikäli tänne lukijoita saan. Olen tyytyväinen jos jokin kirjoitukseni kolahtaa edes yhteen ihmiseen (: 


Translation: Confession to make. 30. Alone. 30 years old, and still alone. Always alone?

No comments :

Post a Comment